Gamillan kehittymisestä ratsuna, OSA I (2-3v)

Ajattelin tehdä kokoavan postauksen Gamillan kehityksestä ratsuna 3-vuotiaasta tähän hetkeen jolloin se on 8-vuotias. Lähinnä kerron tässä postauksessa asioita ns. perusratsastuksen ja kouluratsastuksen näkökulmista. Tarkoitus ei ole selvittää yksityiskohtaisesti miten olen minkäkin asian tehnyt, vaan lähinnä kertoa pääpiirteittäin miten olen hevosen kanssa edennyt. Jos teitä lukijoita kiinnostaa jokin tietty ratsutuksen vaihe tai tekemäni harjoitus, voin kertoa siitä sitten enemmän omana postauksenaan. Laittakaa vaan asiasta palautetta tulemaan. Jotta kirjoituksesta ei tule puuduttavan pitkä, jaan tämän pariin osaan niin, että tässä ensimmäisessä osassa kerron ikävuosista 2 ja 3.

Minusta on tosi vähän ratsastuskuvia Gamillan selästä yhteisen taipaleemme alkuajoilta lähinnä syystä, että kävin tuolloin tallilla useimmiten yksin eikä ollut ketään kuvaamassa. Nyttemmin olen saanut Sannin kuvaajaksi, joten kuvia löytyy enemmän.

Perusteellinen totutusjakso satulaan ja ohjasapuihin (2v)

Tein hyvin perusteellisen totutuksen satulaan ja perusapuihin ennen kuin ensimmäisen kerran kipusin tamman selkään sen ollessa noin 3-vuotias. Vietin ainakin vuodenpäivät paljon aikaa sen kanssa pyöröaitauksessa silloisella kotitallillamme Hovin ratsutilalla.

Satulaan totuttaminen ei ollut ollenkaan iso asia Gamillan kohdalla. Se hyväksyi satulan hyvin nopeasti. Siitä huolimatta tein harjoituksia satulan kanssa monia kertoja. Kymmeniä kertoja. Halusin, että ensimmäisestä selkäännoususta tulisi molemmille mukava ja rento kokemus. Olisin toki voinut nousta selkään jo paljon aiemminkin, mutten halunnut ahnehtia. "Hitaasti kiirehtien" - on mottoni hevosasioissa.

Ennen satulaannousua tein paljon asioita ponin kanssa pyörössä, myös satulan kanssa. Se sai rauhassa tottua satulaan kaikissa askellajeissa ennen kuin kiipesin itse selkään.

Opetin tässä vaiheessa Gamillalle myös perusavut (pidätteet, kääntyminen ja myötääminen) maastakäsin käyttäen ensin kuolaimettomia suitsia ja lännenohjia. Toisin sanoen kävelin ponin vierellä, puolta tietysti usein vaihtaen, ja ohjastin sitä näin. Opetin myös eteenpäin menemisen pohjeavuilla jo maastakäsin taputtamalla käsillä kylkeen ja palkitsemalla, kun poni reagoi ottamalla askeleen eteenpäin.

Voi niitä kaikkia satoja tunteja, jotka olen viettänyt ponin kanssa aitauksessa! Kaikki mahdolliset säät ja vuoden- ja vuorokaudenajat olen nähnyt yhdessä sen kanssa. Pimeässä upeat tähtitaivaat, ukkoset ja helteet!

Ohjasajoa en tässä vaiheessa tehnyt. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut tehdä (olen opettanut ponille ohjasajoa myöhemmin), mutta yhtä hyvin asian voi tehdä sivultakin "ohjastaen". Työskentelin tällä tavalla maastakäsin lyhyitä pätkiä usein ja kymmeniä ellei satoja kertoja. Pidin harjoitukset lyhyinä, koska nuoren hevosen keskittymiskyky ei vielä salli pitkiä harjoitteita. En myöskään halunnut kyllästyttää sitä. Pyrin myötäämään nopeasti kädellä heti oikean reaktion jälkeen ja kehumaan ponia paljon, jotta sillä pysyisi kiinnostus ja innostus tähän yhdessä tekemiseen. Olen myös aina käyttänyt uusien asioiden opettamisessa makupaloja. En näe niissä mitään huonoa, kunhan hevoselle opettaa, ettei se saa kerjäämällä mitään. Makupaloista ei olekaan tullut meille ongelmaa. Poni ei näyki eikä kerjää. Tätä kerjäämistavan estämistä olen tehostanut myös pyytämällä ponia peruuttamaan luotani askeleen-pari ennen kuin se saa kädestäni ruokaa. Näin se on oppinut, että syliin tuppaamalla ei saa mitään.


Tähän vaiheeseen ratsutusta liitin pikkuhiljaa mukaan myös satulaannousua edeltävät harjoitukset. Ensin vein jalustimelle painoa nojaamalla siihen käsin (Tämä molemmin puolin! halusin ehdottomasti, että hevoseni selkään voi nousta kummalta puolelta tahansa!). Pikkuhiljaa aloin viedä toista jalkaa jalustimelle ensin lyhyesti pienellä painolla ja sitten enemmän painoa jalustimeen varaten. Kun tämä tuntui olevan hevoselle ok ja se pysyi täysin rentona (!) näin tehdessäni, aloin nousta koko painoni verran toiselle jalustimelle seisomaan (huom. tämäkin molemmilta puolilta hevosta). Opetin jo tässä vaiheessa Gamille myös sen, että sen pitää seistä paikoillaan kun selkään noustaan. Selkäännousun aikana omin luvin liikkeelle lähtevä hevonen on hyvin epämiellyttävä ja vaarallinenkin. Niinpä teinkin sellaista harjoitusta, että nousin toisen jalustimen varaan "vatsalleni" selkään ja tulin palkkioksi alas heti, kun poni pysyi paikoillaan. Jos se otti askeleen eteen, pyrin pysymään "kyydissä" mukana ja tulin alas vasta, kun poni pysähtyi. Näin se sai palkkion paikoillaan seisomisesta. Homma perustuu johdonmukaisuuteen. Pitää miettiä mikä asia toimii kullekin hevoselle palkkiona ja sovittaa sitten tekemisensä sen mukaan.
 
Joskus hevosille tulee hiukan pelottavana yllätyksenä se, miltä tuntuu kun ihminen on sen yläpuolella tai ylipäänsä korkealla (=selässä oleva ratsastaja). Tämä jo siitäkin syystä, että hevonen jota ei ole ratsastettu, ei useinkaan näe ihmisiä yläpuolellaan tai ylipäänsä kovin korkealla. Niinpä ennen varsinaista satulaannousua otin harjoituksiin mukaan jakkaran, jonka vein ponin viereen ja jolle nousin seisomaan. Jakkaralla aloin myös hieman liikkua, jotta poni tottui korkealla tapahtuviin liikkeisiin. Vähän tähän liittyen totutin ponin myös ennen selkäännousua erilaisiin kahiseviin takkeihin ym. jotta se ei pelästyisi selässä ratsastajan päällä olevia vaatteita ja oppisi sietämään jo varhaisessa vaiheessa sitä, että sen selässä puetaan ja riisutaan ja ylipäänsä ollaan erilaisissa varusteissa, esim. sadetakissa. Kiitos tämän harjoittelun olen aina voinut ratsastaa tuuli- ja sadetakeissa Gamillalla. Käytin näihin asioihin kymmeniä ja taas kymmeniä tunteja enkä ole katunut! Olen luultavasti säästynyt paljolta hiekansyömiseltä tämän ansioista.

Ensimmäinen satulaannousu ja lyhyet ratsastusharjoitukset (3v)

Ensimmäiseen nuoren hevosen selkäännousuun liittyy usein paljon odotuksia mutta myös jännitystä, jopa pelkoa. Vaikka minäkin olin tehnyt selkäännousua edeltäviä harjoituksia Gamillan kanssa paljon ja kauan, kieltämättä ensimmäinen selkäännousu jännitti jonkin verran. Loppujenlopuksi ei voi koskaan olla täysin varma, millainen hevosen ensimmäinen reaktio on selkäännousuun on.

Minä halusin ehdottomasti tehdä ensimmäisen selkäännousun Gamillan kanssa täysin kahden. Halusin että voisin keskittyä täysin vain siihen hetkeen ja ponin kanssa kommunikoimiseen. Ensimmäisen selkäännousu ylitti kaikki odotukset. Poni seisoi täysin paikoillaan, täysin rentona. Aivan kuin sillä olisi ollut aina ihminen selässään! Olin mitä ilmeisimmin onnistunut sen kanssa tekemissäni maastakäsinharjoitteluissa. Hieno hetki oman hevosen kanssa!

Näistä ensimmäisistä selkäännousuista siirryin hyvin nopeasti ratsastamaan pieniä pätkiä käyntiä. Käytössäni oli tässä vaiheessa lännensatula ja kuolaimettomat suitset. Poni käveli alussa hyvin lyhyin ja varovaisin askelin mikä on luonnollista, koska tässä vaiheessa hevonen ei ole vielä tottunut kantamaan taakkaa selässään. Otimme lyhyitä käyntipätkiä ja pysähdyksiä ja pikkuhiljaa myös ravipätkiä. Ravissakin Gamilla pysyi aina hyvin kontrollissa, se ei KOSKAAN, yhtään ainutta kertaa lähtenyt käsistä. Raviaskeleetkin olivat alussa hyvin lyhyitä, mutta en huolestunut siitä tietäen, että poni vasta totutteli ratsastajan painoon selässään. Laukan otin muistaakseni mukaan hiukan myöhemmin. Myös laukassa poni pysyi aina hallinnassa, ns. käsissä, ja laukkasi hyvin rauhallisesti. Koskaan ei tarvinnut pelätä että se lähtisi mihinkään tai pukittaisi. Sillä ei ollut syytä tehdä niin, koska se oli hyvin totutettu asioihin eivätkä ne tulleet sille yllätyksinä.

Tässä videossa Gamilla 3-vuotiaana:

Lapsihevonen länkkärikamppeissa

Gamillan ensimmäiset suitset, sidepullit.

Otteita päiväkirjastamme vuodelta 2008  (3-vuotias)

17.9.2008 Minulla oli ensin Christellin tunti Zodiacilla. Aivan mahtava tunti, jossa tuli paljon hyvää asiaa. Ja vielä parempi oli se, että olen juuri lukenut niitä samoja asioita teoriassa Sally Swiftin Centered Riding -kirjasta, joita tällä tunnillä käytiin läpi [...] Menin heti Christellin tunnin jälkeen ratsastamaan Gamillan. Taisi olla istuntaharjoituksista apua, sillä Gamillalle yleensä hankalat kulmaan ratsastamiset ja kääntymiset sujuivat varsin hyvin! Gamilla oli tosi reipas, mutta yritin välttää jarruttelemasta liikaa. Päin vastoin yritin pyytää sitä enemmän eteenpäin kun se kiiruhti ja laittaa sen töihin. Tein paljon ravijuttuja ja jonkun verran ravista käyntiin siirtymisiä, jotka onnistuivat jo paremmin kuin ennen, vaikka paljon onkin siinä vielä tekemistä. Ja sitten - parasta kaikessa - laukka!! Oikeastaan ensimmäiset kunnon pitkähköt pätkät laukkaa Gamillan kanssa!! Mahtavaa! Eka nostossa se ensin hieman entiseen tapaansa "hyppeli paikallaan", mutta sitten laukka alkoi mennä eteenpäin, kun pyysin pohkeella. Tein uusia nostoja, jotka sujuivat ihan kivasti ja laukka oli mukavan tuntuista! Tämä oli meille iso edistysaskel. Cavalor Mash&Mix + porkkanoita.
 
18.9.2008 Kentän vieressä pellolla meni iso puimuri aivan aidan tuntumassa. Hieman epäilytti siksi lähteä Gamillaan ratsastamaan, mutta päätin kuitenkin yrittää. Ihmeen hyvin se menikin, vain vähän katseli välillä puimurin suuntaan. Neidille on selvästi tullut lisää vauhtia ratsastuksen alkuvaiheisiin verrattuna. Luulisin sen johtuvan siitä, että se ei alussa yksinkertaisesti huonon tasapainon vuoksi uskaltanut liikkua nopeammin. Nyt mennään oikein reippaasti. Laukkaa taas, aivan mahtavaa! Ensimmäisessä nostossa "pukki", joka johtui kait siitä, että Gamilla ei saanut aseteltua jalkojaan. Sitten laukka lähtikin rullaamaan ihan ok. Vasen kierros on helpompi, mutta oikeakin laukka löytyi, kun vähän etsittiin. Mahtava fiilis! Cavalor Mash&Mix + porkkanoita.

 
30.9.2008 Nyt Gamilla seisoi taas nätisti paikoillaan selkään noustessa, aivan kuten ennenkin. Käynnistä pysähdyksiä. Muuten parempi kuin ennen, mutta pää nousee vielä pysähdyksessä. Pyydän kuitenkin pään heti takaisin alas, mikä toivottaessa ajan kanssa auttaa asiaa. Sitten käynnissä ja ravissa yksittäisen puomin yli eli ensimmäinen satulasta tehty puomiharjoituksemme!

Alussa Gamilla oli sitä mieltä, että hän ei puomin yli mene vaan valitsee itse suunnan. Kun kuitenkin vaadin sitä menemään puomin yli, homma alkoi sujua ihan hyvin. (Uskalsin vaatimalla vaatia puomin ylitystä ratsastettaessa, koska olin ennen selkään menoa taluttanut molemmista suunnista Gamillan saman puomin yli monta kertaa eikä se pahemmin näyttänyt puomista piittaavan.) Neidin korvat alkoi roikkua rentoina ja se taisi jopa tykätä hommasta. 

Tällä kertaa ei laukattu lainkaan vaan keskityttiin siirtymisiin ja puomiin sekä sitä kautta myös apujeni kuunteluun ohjautumisessa. Näillä asioilla jatketaan! Cavalor Mash&Mix + porkkanoita. Aluksi ja lopuksi käveltiin tarhojen ympäri menevä lenkki.


6.10.2008. Tuulinen ja vähän sateinen ilma tänäänkin, mutta Gamilla oli aivan mahtava eikä kytännyt yhtään mitään! Se oli tosi tarmokas taas ja mennä liihotteli pontevaa ravia. Annoin mennä enkä turhia jarrutellut, kun kuitenkin oli hallinnassa. Gamilla on selvästi innostunut huomatessaan, että se osaa mennä laukkaa ratsastaja selässään. Nytkin se oikein odotti milloin laukataan. Laukat alkavat nousta jo kivasti, jopa oikea laukka vaikkakin se on edelleen vähän vaikea. Selvää edistymistä on tapahtunut laukan kanssa. Loppujen lopuksi aika harvalla harjoituskerralla on saatu paljon parannusta aikaan, kun ottaa huomioon miten hankalaa laukka aluksi oli. Mash&Mix + porkkanat. 

7.10.2008. Laukkapuomiharjoitus. Oli tosi kivaa! Alun perin ajattelin, että kokeilen laukkapuomia vain vasemmassa laukassa. Mutta kun oikeaan kierrokseen käynnissä puomia mennessä Gamilla nostikin puomilla itse laukan, menin puomia myös oikeassa laukassa. Kivaa! poni oli taas tosi ponteva ja eteenpäinpyrkivä. Vähän alussa puomi epäilytti, mutta loppua kohti mentiin jo aika sujuvasti. Cavalor Mash&Mix + porkkanoita. Oltiin hikisiä ja tyytyväisiä molemmat.

2.12.2008. Kenttä oli sula, joten päästiin menemään kunnolla. Mentiin enimmäkseen ravityöskentelyä. Gamilla oli innoissaan! Se työskenteli hyvin kun sai ensin mennä vähän vapaammin. Yritin saada lapa edellä menemistä pois. Ravin jälkeen jumppailtiin käynnissä voltteja ja kahdeksikkoja ja Jaanalta opittuja sisäohjalle myötäämisiä.Gamilla oli yritteliäs ja jaksoi hyvin keskittyä. Loppukäynnit pihatiellä ja tallin takana. Säikähti kerran jotain, mutta vain hypähti paikoillaan mikä oli hieno juttu! Ensi jännityksen jälkeen rentoutui kivasti. Mash&Mix.
 
29.12.2008. Mentiin ravia ja käyntiä kentällä. Oikein kivaa oli. Harjoiteltiin ulkopohjeasioita. Gamilla vähän "kaatui" sisälle ja meni ajoittain lapa edellä. Tätä korjattiin ulkopohkeella. Tein ulkopohjeharjoituksia neliössä. Lisäksi mentiin rentoa vapaata ravia lännenratsastuksen malliin ohjat pitkänä, paino- ja pohjeavuin kääntäen. Toimi ihmeen kivasti.
Lopuksi ratsain(!) tarhojen ympäri. Neiti meni ihan nätisti, vähän paikoin jännitti. Kaverit lähti lopussa tarhoissaan laukkailemaan, mutta neiti otti vain hypähdyksen eteen ja pysähtyi sitten ihan kivasti. Hyvä hoito, porkkanoita, Mash&Mix + Strucomix. 

30.12.2008. Otettiin toiset suitset ja uusi ketjuotsapanta käyttöön. Paljon ravityöskentelyä kentällä. Neliössä ensin käynnissä sitten ravissa ulkopohkeella kääntämistä. Alussa pää vähän levoton (kuten usein on ratsastuksen aluksi), mutta rentoutui lopussa kivasti ja hakeutui eteen alas ja pehmeni. Alkaa toimia ulkopohkeella jo kivasti.Hyvä hoito, porkkanoita, omena, Mash&Mix + Strucomix. Otettiin muutama valokuvakin. Täytyy alkaa ottaa kamera useammin tallille. Vaikka kuvaaminen poni toisessa, kamera toisessa kädessäkin on mitä on..
 

Gamilla 3-vuotiaana ratsastuksen jälkeen tutkimassa toista armasta menopeliäni Miniä. Tässä tammalla on jo kuolaimet käytössä ratsastuksessa.

Uusi ketjuotsapanta 3-vuotiaalla Gamillalla. On muuten edelleen meillä käytössä 5 vuoden käytön jälkeen :) Halpislöyty Hööksin alekorista.

Pariisin tuliainen, ratsastusloimi. Menettelee se näin lännensatulassakin vaikka ostinkin sen lähinnä tulevaan koulusatulaamme. Väinö-villakoiraNI sai samanlaisen KOIRAloimen. Ovat sitten sävy sävyyn kun mennään joskus yhdessä maastoilemaan...Jestas mitä siitäkin tulisi. "Katastrofi Sävy-Sävyyn"..

Kuten olette varmasti tästä huomanneetkin, aloitin Gamillan kanssa paljolti lännenratsastuksen merkeissä. Tämä siksi, että olin noihin aikoihin itse hurahtanut länkkäriin ja olin aikeissa tehdä Gamillasta lännenhevosen. Sittemmin olemme hankkineet koulusatulan ja palanneet vanhan lajini kouluratsastuksen pariin vaikkakin yhä hyödynnän myös lännenratsastuksesta oppimiani asioita. Tästä siirtymisestä kouluratsastukseen ja Gamillan kehittymisestä edelleen ratsuna ikävuodesta 4 eteenpäin seuraavassa postauksessa, joka jatkaa siitä mihin tässä jäin.